maanantaina, toukokuuta 3

OK

Hyvää iltaa.
Mun vittuuntuminen jatkuu.. Tällä hetkellä mua ei ärsytä mikään muu kuin entinen poikaystävä. Ehkä meidän ei vaan pitäisi nyt soitella kun aina tulee kauheat riidat ja huudot ja itkupotkuraivarit ja joka puhelun päätteeksi lähetän vielä parit "mees helvettiin" -viestit ja päätän etten enää ikinä halua olla yhteydessä. Sitten molemmilla tulee toista hirveä ikävä, lässyillään toisillemme ja sitten taas riidellään. Sama kaava. Oravanpyörä. Noidankehä.

Mukavaa tässä päivässä oli koulussa ollut luentopäivä & esittelijät mm. Valaisin Grönlundilta, Derwentiltä, Sepriltä yms. Luennot olin kuuntelemassa Tikkurilalta ja erään arkkitehdin pitämän luennon esteettömästä asumisesta. Muy interesante.


Oon pahoillani turhista postauksista. Ja lupaan että huomenna oon hyvällä tuulella! Pusipusi!

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ei nää ole todellakaan mitään turhia olleet:) kiva kuulla susta aina kun jotain tuut postailemaan:>

Kata kirjoitti...

Ei tää turhaa ollu. Blogihan on tavallaa henkireikä ja iha hyvä välillä vähän päästellä höyryjä :)) tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti...

Mistä te riitelette oikein? Harmittaa vaan sun puolesta... :-( Ei tarvi kertoa jos et halua...

Anonyymi kirjoitti...

Niinhän se on, on olemassa ihmisiä joiden kanssa eläminen ei ehkä ole mahdollista, mutta siltikään ilman toista ei voi olla. Tiedän tunteen. Muista että yrittäminen kannattaa aina.

Anonyymi kirjoitti...

Kurja toi oravanpyöräjuttu, itellä vähän sama, tosin ei pahoi riitoi vaan jotenkaan ei vaan pääse eroon vaikka ollaa erottu ja välil tuntuu et ei jaksa nähdä ja menee hermo ja sit taas lässyilyikäväjuttui :/ Nyt oon päättäny et tää saa loppuu kokonaa!

Kuulostaa ihanan mielenkiintoiselta toi luento :)

Nina kirjoitti...

Voin kertoa pyörineeni tuollaisessa samanlaisessa oravanpyörässä lähes kaksi vuotta eron jälkeen, eikä se todellakaan ollut psyykkeelle hyväksi. Hyvin rankkaa aikaa elää siinä kauheassa epävarmuudessa ja pää täynnä "Mitä jos.." -aatteita. Oma pyöräni katkesi, kun tapasin nykyisen avopuolisoni. Nykyään vaihdan vain hyvin satunnaisesti kuulumisia exäni kanssa. :) Tsemppiä!

Sofia kirjoitti...

Anonyymi: oi kiva jos oot sitä mieltä! :) musta vaan tuntuu ettei kukaan jaksa lukea näitä, heh.. ;/

Kata: juu oon samaa mieltä! Pakko saada purkaa välillä. Ja tolla ajatuksella mä aikoinaan bloggaamisen aloitinkin. :-)

Anonyymi: mistä milloinkin.. menneestä, nykyhetkestä, tulevaisuudesta..

Anonyymi: Niin. mut jossain kohtaa tulee myös se piste kun ei jaksa enää yrittää.

Anonyymi: joo kuulostaa tuo sun tilanne kyllä niin tutulta.. huooh!
Ja juu, luennot oli kyllä mielenkiintoisia molemmat!

Nina: hui kauheeta, 2 vuotta! Toivottavasti itellä ei oo sama edessä, noin kauaa en halua tässä miettiä että mitäs tehdään. Hui.No mutta onneksi sun tilanne selvisi hyvin, samanlaista tilanteenselviämistä toivon tännekin suuntaan.. :>

Tanni kirjoitti...

Mä kyllä luen kaikki postaukset, mitä kirjoitat! Sitä paitsi turhia postauksia ei olekaan. Tai siis on varmaan, muttei ainakaan sun blogissasi. (:

PS. Kiva, kun tällein kommentoin joka postaukseen 100 päivää myöhässä. :-DD