marimekko s/s 2011

Eilen järjestettiin Marimekon 60-vuotis juhlat ja voi että oli kyllä ihanaa! Ei siitä oikein pysty edes kertomaan. Tilaisuudessa Mika Ihamuotila kertoi kevään ja kesän mallistosta ja nähtiin muotinäytös kyseisestä mallistosta. Keväällä on ainakin tulossa aivan ihania housuja ja kesällä hempeitä shortseja! Onneksi ei ihan yksin tarvinnut mennä, vaan vietin iltaa ystäväni Jennan kanssa. Näille työille maistui kakku, kupliva & näytöksen herkkupalat!

Mulla oli vähän kriisi vaatteiden kanssa kun jouduin menemään tuonne suoraan töistä. Päällä oli siis nahkahousut, valkoinen röyhelöpaita, & jakku & Marimekon clutch. En muuten tajua, miksi mulla on tuossa kuvassa jakku napitettuna, en pidä sitä ikinä niin ja eilenkin se oli kiinni varmaan max. 10 minuuttia.. Oh well.

Saatan laittaa jotain kuvia tuolta vielä, tän mokkulan kanssa vaan on aika persettä ladata kuvia...

Pus, ja ihanaa illanjatkoa!

Åbo älskling

Holla!
Löyty sitten se usbi! Kertoo jotain siitä, ettei oo ollu kameralle paljon käyttöä viimeaikoina..
Nyt oon taas Turku-kotona ja ette tiedäkään miten hyvältä täällä tuntuu olla. Kyllä tää kaupunki vaan on niin koti, vaikka sitä olisi missä.
Tänään on tiedossa vähän juhlintaa ja kavereiden näkemistä. Oi miten niitä kaikkia onkin niin kamala ikävä!

Nyt lupaan muuten muistaa ottaa tän johdon mukaan Helsinkiin mukaan, kun sinne palaan maanantaina. :-)
Jotain syksyn kivoimpia ja käytetyimpiä juttuja :

1. Kiila-nilkkurit on olleet kyllä kovassa käytössä & joka sentin arvoiset. Päätyvät jalkaan melkeinpä joka päivä ja nää käy asuun kuin asuun.
2. Rakkauskoru Zarasta, tuo t-paitaa-asuunkin jotain jännää.
3. Taitava Iida-ystävä tekee ihania pleksikoruja! Tää kyyhky on kai saanut jostain inspiraatiota... ;)

4. Ensimmäinen ei-korkeavyötäröinen hameeni varmaan kolmeen vuoteen. Ihana! Tuossa on tuollaisia nahka-palloja..
5. Iiiiiihana siipi-sormus on ostettu Turku design marketilta joskus syksyn alussa.. Bongattu myös J. Vartiaiselta ;-)
6. Paras Takki-löytö ikinä. Ei nyt henkarissa anna kovin kummoista kuvaa mutta ihana on! Voi käyttää myös vyön kanssa.


....Mitenniin mustaa,mustaa,mustaa? Heh, jotenkin nää tummat värit ja mustavalkoisuus on vaan mun juttu. Ainiin ja löysin ne mun nahkahousut! Voi rakkaus! Pitää varmaan mennä hamstraamaan toiset samanlaiset nyt kun niitä vielä vähän löytyy.....

Ihanaa lauantaita! Täällä Turussa ainakin on upea ilma!
Pus.

Oh baby

Kamalaa, koittakaa vielä hetki kestä näitä kuvattomia postauksia! :-D Menen Turkuun tänään ja koitan nyt tosissani etsiä sen usb-johdon, tää alkaa olla jo ihan päätöntä. Lupaan hyvitykseksi kuvata teille vaikka videon! ...joskus

Mua jännittää ihan hulluna koko ajan enkä pysty keskittymään töissä. Syy: mulle syntyy pian toinen siskonlapsi. Laskettu aika on mennyt, ja olen käskenyt siskoa pidättelemään parhaansa mukaan niin että kerkiän täältä Helsingistä kotiin! On se jännä homma miten yksi ihminen voi niin täysin muuttaa mielipiteen lapsi-tyypeistä ja varsinkin vauvoista. Ennen olen lähestulkoon ällönnyt kaikkea lapsiin liittyvää, mutta kun musta ekan kerran 1,5 vuotta sitten tuli täti, hullaannuin ihan täysin. Lässytän, lepertelen, hymyilen kuin joku vajakki, nauratan, kutitan, leikin, hypin, laulan....... Niin. Ja jopa vieraille lapsille olen alkanut lässyttää, se on jo paljon. Niin ja siis sitäpaitsi se mun siskonpoika on oikeasti kaunein lapsi mitä olen ikinä nähnyt, enkä nyt yhtään ole puolueellinen. Kuvitelkaa nyt vaaleat tuuheat enkelikiharat yhdistettynä ruskeisiin suuriin silmiin. Ja hyviin geeneihin. Huoh.

Mulla on periaatteessa täysin vapaa (ainkin miesvapaa) viikonloppu tiedossa, joten enköhän tänne jotain tule huutelemaan jos se johto löytyy. Jos ei kuulu niin ei ole johtoa löytynyt. Myös mun rakkaat nahkahousut on muuten hävinneet. En voi käsittää missä ne on. 

Itseasiassa nyt en oo varma onko mun kamera pakattu tonne kassiin! Perse. Nomuthei, anyhow kuullaan taas... :-)

Huippua viikonloppua kaikille!

Ps. Sain sen muistikortin miesvahvistuksella ulos mun koneesta ja nyt pienokainen kehrää taas somasti mun sylissä.

what is mine is yours?

Tässä pari viikkoa sitten kävi aika outo ja kurja juttu, joka pisti vähän vihaksi. Facebookista löytyi tyttö, joka esiintyi siellä mun kuvilla ja niitä oli paljon. Kuvat eivät olleet tuoreita, ja oma fb profiilini on täysin suojattu. Muistin ikivanhan irc-galleria profiilini ja tajusin etten ole (MIKSI?!) poistanut sieltä kuviani. Muistin tunnuksen ja salasanan, ja huomasin ettei mulla ole siellä näkyvillä yhtäkään niistä kuvista, joita tässä valeprofiilissa oli. Herää kysymys, mistä ne kuvat on otettu... Että älkääpä ihmetelkö jos ei hirveästi kiinnosta laittaa sitä vanhaa blogia esille.. Ehkä jonain päivänä mutta.. Ja onhan näitä ollut ennenkin, mutta tää oli ensimmäinen FB:ssa. Teini-aikoina mun kuvilla löytyi todella moni irc-galleriasta, ei ollut kivaa.

Kysynpä vaan, mikä motiivi porukalla on esiintyä netissä toisen kuvilla? Jo se, että se on älytöntä, naurettavaa, lapsellista ja ällöttävää, on kamalaa, mutta eikö porukka tajua että se on myös rikos. Ällöttävää. On todella hämmentävää nähdä kuvia itsestään ja kavereistaan(!!!) kuvia liitettynä vääriin nimiin. "Mä ja mun sisko" - my ass.

No mutta sainpahan nyt ainakin poistettua sen irc-galleria profiilin ja muistin jälleen miksen ole tehnyt sitä aiemmin. Kaikki muut teiniajan kuvat ovat tuhoutuneet vanhojen tietokoneiden myötä, tuolla niitä oli satoja piilossa. Halusin tietenkin pelastaa rakkaat muistot ja kyllä siinä hetki meni niitä koneelle tallennellessa.. :-)


Nyt voi anonyyminä tunnustautua, oletko joskus ollut netissä jonkun muun kuvalla? Mua kiinnostaa tää ja haluan kuulla mikä siinä on se funktio esiintyä muuna ihmisenä.

geek

Jaaha.

Ette ikinä usko mitä kävi. Alkoi ärsyttää kadoksissa oleva usb-johto (joka ehkä sitten kuitenkin on Turussa, vaikka kovasti uskottelen itselleni että pakkasin sen mukaan Helsinkiin) ja päätin tehdä tänne postauksen johon mulla olisi jopa kuvia tarjolla, ja siis laittaa kuvat muistikortilta suoraan koneeseen. No niin kuin muistelinkin mun muistikortti ei sovi tähän koneen lukijaan, se aukko on liian suuri. No minäpä tungin sen kortin sinne kuitenkin! Jeeees. Nyt tää kone pitää ihan kamalaa meteliä enkä saa sitä samperin korttia ronkittua enää ulos, sen verran syvälle sen sinne työnsin. Oon koittanut jo veitsiä, kysniä, nuppineulaa, hakaneulaa ja jotain random tikkua. Ei onnistu! Tuun hulluksi tän metelin kanssa. Kertokaa miten mä onnistun hajoittamaan yhden koneen per vuosi? En kestä.

Ilmiö: julkisissa matkustaminen pummilla

Perustuu tositapahtumiin:

Kuulun niihin kuuliaisiin kansalaisiin, jotka maksavat aina julkisissa kulkuneuvoissa matkalipustaan. En myöskään mielelläni kävele päin punaisia. Juttelin erään pk-seutulaisen ystäväni kanssa, ja tämä kertoi ettei ole koskaan maksanut raitiovaunumatkastaan. Siis 10 vuoden aikana. Kertaakaan. Tänään päätin kokeilla samaa.

Kävelen aamulla kovassa hopussa ratikkapysäkille. Ehdin seistä puolisen minuuttia pysäkillä kun kymppi jo tuleekin. Hermostuttaa. Ajatuksia: "Onkohan sielä tarkastaja jo sisällä.." "Nyt on ruuhka-aikakin..". Nousen kyytiin ja löydän itselleni paikan. Kuikuilen joka pysäkillä oville päin nähdäkseni ketä nousee kyytiin. Otan puhelimeni laukusta, koskettelen näyttöä ja päädyn viestikenttään. Ajattelen näpyttää siihen valmiiksi viestin ja lähettää sen numeroon 16355 jos sattumoisin tarkastaja nouseekin kyytiin. Tekstarilippu.

17 minuutin kuluttua ratikka saapuu päätepysäkille, jossa jään pois. Ei tarvittu tekstarilippua. En maksanut lippua! Hengitän kunnolla ensimmäisen kerran koko matkan aikana astuessani ulos vaunusta.

Summa summarum: Pummimatkustus ei ole mun hommaa. Jätän sen niille rautahermoisille stadilaisille jotka eivät välitä 80 euron tarkastusmaksusta. Huomenna maksan lippuni kuten ennenkin.

Päivän kysymys: kuljetko pummilla?

 

PS. Illalla tulossa myös postausta, kunhan löydän kaaoksesta mun usbi johdon. Kivaa päivää kaikille!

please don't shoot me....

Herranjestas mä olen ollut kamala, itsekäs ja hullu tämän blogin suhteen. Mitä tässä tapahtuu?

Blogi on ollut nyt melkein kaksi viikkoa suljetulla osastolla lepäilemässä.. Mä olen kovasti koittanut miettiä; haluanko lopettaa? 

No kun enpä halua. Mua vaan välillä ahdistaa ja ällöttää. Siihen saattaa olla parempiakin hoitokeinoja kuin blogin laittaminen suljetuksi mutta mä en ole kai kunnolla sisäistänyt niitä keinoja vielä..

Oon miettinyt teitä ihania lukijoita monena päivänä ja eilen tajusin että tehän ette saa muhun/blogiin nyt mitään kontaktia mistään. Kamala ajatus! 

Kuulumisia sen verran että mulla elämä hymyilee täällä Helsingissä ja oon jotenkin ihan uppoutunut tänne. Olen työharjoittelussa Suomen ihanimmassa sisustuslehdessä enkä voisi olla onnellisempi. Mulla on verkostossa rakkaita ihmisiä, joten en voi kyllä yhtään valittaa.

Pakko avautua vielä sen verran, että olen aika hämilläni: mä en yhtään tiedä mun tämän hetkistä siviilisäätyä. ..Ei se ainakaan sinkku kai ole.. :-)

..Kyllä tää tästä pikkuhiljaa kai virkistyy. Tiedän että monet ovat jo hypänneet pois kelkasta, toivottavasti joku siellä kuitenkin tätä tekstin poikasta vielä lukee. Kiitos ja anteeksi :-)

Kaunista syksyä kaikille höpöille!

Rakkauvella, Soffi